Maailman elämän edestä -asiakirjan näky ihmisoikeuksista

Ihmisoikeussopimukset antavat kielen, jolla keskustella ihmisen arvokkuudesta, toteaa pastori Teemu Toivonen kommenttipuheenvuorossaan


Ihmisoikeudet ovat aihe, joka viimeisten vuosikymmenten aikana on tullut pohjavireeksi yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Ihmisoikeusajattelua on myös kritisoitu, mm. siitä, että se ei edustaisi kristillisiä arvoja ainakaan kaikilta osiltaan ja toisaalta siitä, että se edustaa liiaksi länsimaista, kristillistä ajattelua, joka pahimmillaan jättää toisista maailmankatsomuksellisista  ja uskonnollisista lähtökohdista nousevat yhteiskunnat jollain tavoin ulkopuolisiksi.

Ekumeenisen patriarkaatin piirissä ja syksyllä myös suomeksi julkaistu Maailman elämän edestä -asiakirja valottaa myös ihmisoikeuksien asemaa ortodoksikristityn arjen valinnoissa. Keskityn tässä lyhyessä kirjoituksessa asiakirjan pykäliin 61–67, jotka erityisesti käsittelevät ihmisoikeuksia. (Koko dokumentti löytyy ort.fi -etusivulta.)

Asiakirja asettaa kristillisen ihmiskäsityksen koko ihmisoikeusajattelun pohjaksi todeten mm.: ”Näiden ajatusten [ihmisoikeuksien] historialliset juuret piilevät syvällä evankeliumin maaperässä” (§61). Ihmisoikeuksien asettaminen vastakkaisiksi kristillisten arvojen kanssa olisi siis ristiriitaista, pinnallista logiikkaa. Kuitenkaan ”[i]hmisoikeuksien kieli ei kenties puhu kaikesta mitä Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi luotujen olentojen arvosta ja kunniasta voitaisiin, tai olisi tarpeellista, sanoa” (§61). On totta, että ihmisillä ja ihmisryhmillä, erityisesti uskonnollisilla ryhmillä on taipumus hyväksyä valikoiden kaikkien ihmisten tasavertaisuutta edistävät asiat. Ilmeisimpänä esimerkkinä tästä vaikeudesta on kristillisten kirkkojen suhtautuminen ihmisen sukupuolisuuteen ja ilmiöihin sen ympärillä. Helpompaa on peräänkuuluttaa uskonnonvapautta niiltä osin, kuin se palvelee oman yhteisön etua, kuin todeta, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat omassa yhteisössä syrjityssä asemassa. Ortodoksikristityn tulisi kuitenkin ”iloiten omaksua omakseen ihmisoikeuksien kieli” (§61), joka antaa välineet keskusteluun ihmisarvosta erilaisten maailmankatsomusten ja uskontojen välillä koko ihmiskunnan hyvinvoinnin takaamiseksi.

Asiakirjan ihmisoikeuksia käsittelevien pykälien kolme viimeistä keskittyy vahvasti muukalaisuuden, siirtolaisuuden ja ihmiskaupan teemoihin: ”Todistamme suurten ihmiskaravaanien liikettä, joissa ihmiset ovat joutuneet lähtemään väkivallan, nälänhädän ja köyhyyden seurauksena kodeistaan ja maistaan; ja nämä joukot ovat mitä alttiimpia mitä kauheimmalle, esimerkiksi kansainvälisten rikollisjärjestöjen, hyväksikäytölle.” (§65) Mukana on mm. kymmenen raamatullista kohtaa lähinnä Vanhasta testamentista, joissa alleviivataan Jumalan valitun kansan vastuuta luotaan turvaa etsivistä muukalaisista. Uuden testamentin lainausten myötä tuo vastuu siirretään länsimaiden yhteiskunnille ja ihmisille: ”Laillisten ja paperittomien pakolaisten ja turvanpaikanhakijoiden läsnäolosta on tullut todellisuutta kaikissa kehittyneissä maissa. Pelkällä haavoittuvaisuudellaan, köyhyydellään ja kärsimyksellään he heittävät haasteen läntiselle omalletunnolle joka ikinen päivä.” (§65)

Vaikkakin termi ”laillinen” on ihmisestä puhuttaessa ongelmallinen, koska se perustuu oletukseen, että olisi myös jollain tavoin ”laittomia” ihmisiä, asiakirja tuo eteemme ilmiön, jota emme ehkä ole ajatelleet suomalaisessa yhteiskunnassa juurikaan olevan. Kehitys on tässäkin asiassa kuitenkin kehittynyt, ja olemme saaneet todistaa Suomessakin paperittomien ihmisten määrän merkittävää nousua viimeisten vuosien lainsäädäntö- ja tulkintamuutosten seurauksena. Helsingin diakonissalaitos, jolla on ollut hankkeita erityisesti paperittomien ihmisten tukemiseksi, arvioi vuonna 2019 Suomessa olevan 3000–10000 paperitonta, uutena ilmiönä ovat nousseet näkyviin paperittomiksi joutuneet lapsiperheet. Vuonna 2018 paperittomia henkilöitä arvioitiin puolestaan olevan 2000–4000. Syy paperittomien määrän nousuun voidaan nähdä vuonna 2015 maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden tilanteessa. He saivat kielteisiä turvapaikkapäätöksiä voimatta kuitenkaan palata kotimaahansa vapaaehtoisesti tai pakkopalautuksillakaan. Paperittomuuden, ja sitä myöten vaikkapa ihmiskaupan ja muun rikollisuuden, lisääntymisen syitä voidaan siis helposti jäljittää paitsi maailmanlaajuisiin ilmiöihin sodista ilmastonmuutokseen, myös Suomen lainsäädäntöön ja sen tulkintaan tehtyihin muutoksiin.

Asiakirjassa mainitut maahanmuutto- ja siirtolaisuusaiheet yleensäkin ovat toisin sanoen ulottuvillamme, vaikka ne eivät aivan jokapäiväisessä elämässämme näkyisikään. Tämänkin syksyn aikana olemme saaneet lukea erityisesti Kreikan saarten pakolaisleirien tilanteesta, mutta tilanteet ovat todellisuutta kaikilla EU:n eteläisillä ulkorajoilla. Olosuhteiden synkkeneminen turvapaikanhakijoita vastaanottavissa maissa liittyy pitkälti Euroopan yhtenäisten järjestelmien puutteeseen ja haluttomuuteen luoda turvaa etsiville turvallisia reittejä eteenpäin. Lakeja, joilla on suoraan vaikutuksia toisten ihmisten elämään, säätävät demokraattisessa yhteiskunnassa kansan edustajat, jotka olemme valinneet. Valinnat, joita teemme hyvinkin ei-kirkollisessa ympäristöissä ovat kuitenkin vahvasti osa kristillisyyttämme.

Näiden pienten huomioiden päätteeksi asiakirjan kyseessä olevista pykälistä löytyvä pohdinta kristityn vapaudesta:

”[I]hmisyys on ymmärrettävä hengellisen vapauden papillisena läsnäolona maailmassa, jota ohjaavat aineelliset syy- ja seuraussuhteet sekä orgaaniset prosessit. Rationaalisella vapaudellaan ihminen valaisee koko aineellisen kosmoksen ja kohottaa maailman elämän Jumalan eteen. Kirkolla on erityisen korkea näkemys tämän vapauden luonteesta. Aito inhimillinen vapaus on enemmän kuin vain yksilöiden hahmotonta kykyä valita mitä he haluavat tehdä siten, että valtiot tai valtatahot rajoittavat heitä mahdollisimman vähän (vaikka halussa olla persoonallisesti vapaa ja suojassa autoritäärisilta voimilta ei luonnollisesti ole mitään pahaa). Vapaus on sitä vastoin oman luontonsa ilmausta sille ominaisen hyvän päämäärän suunnassa, kykyä kukoistaa koko ihmisyytensä voimalla – johon kuuluu ihmisen vapaa yhteyden etsintä Jumalan kanssa. Kyse ei ole koskaan ”negatiivista vapaudesta” eli määrittelemättömästä kaikkien mahdollisuuksien avonaisuudesta. Aito vapaus on liittymistä siihen mitä varten kukin luonto on tullut olemiseen ja jota kohti sielun syvyydessä jokainen lakkaamatta kaipaa. Ihmisoikeussopimukset eivät kykene tarjoamaan tällaista vapautta kenellekään, mutta niihin pohjautuvat käytännöt voivat auttaa ihmisiä olemaan vapaita niiltä tuhoisilta ja turmelevilta voimilta, jotka pyrkivät aidon vapauden tukahduttamiseen.” (§62)

Meille on annettu vapaus, joka vapauttaa vapauttamaan koko ihmiskunnan pahojen tekojen ja pahan tahtomisen siteistä. Kristillinen vapaus ei ole toisin sanoen vain yksilönvapautta, vaan vapautta toimia jokaisen ahdistetun ja vaivatun puolesta taustoihin tai edes henkilön mahdollisesti tekemiin rikkomuksiin katsomatta.

Teksti: Teemu Toivonen

Lisätietoa paperittomuudesta: https://www.pakolaisneuvonta.fi/asiantuntijajarjesto/tietoa-pakolais-ja-ulkomaalaisoikeudesta/paperittomat/СподелиFacebookTwitter

Lähde: Ὀρθόδοξη Αὐτόνομη Ἐκκλησία τῆς Φιλλανδίας | Suomen ortodoksinen kirkko | Ortodoxa kyrkan i Finland

DONATE TO DOXOLOGIA INFONEWS

BANK: Eurobank Bulgaria AD (Postbank)

IBAN: BG46 BPBI 8898 4030 6876 01

or through PayPal